1700 vuotta

Tänä vuonna on kulunut 1700 vuotta siitä kun Rooman keisari Konstantinus määräsi Nikean kirkolliskokouksen kokoon kutsuttavaksi.

Tätä edeltävänä aika 300 vuotta kristillinen kirkko oli elänyt vaikeita aikoja Rooman vainojen vuoksi mutta myös oman opillisen hajaantumisen vuoksi. Oli monia kilpailevia uskonsuuntia esim. Gnostilaisuus, Pelagiolaisuutta, Sibellius, Areiolaisuus, Augustinus, joilla kaikilla oli oma käsityksensä Jumalan olemuksesta.

Keisari oli ottanut kristikunnan mahtavaan suojelukseensa. Hän oli järjestyksen mies eikä suvainnut keskenään riiteleviä kirkonmiehiä. Kutsuttiin siis koolle kirkolliskokous, jonka oli määrä selvittää mihin kristinuskossa uskottiin. Osallistujia oli 250 – 318 piispaa riippuen lähteestä. Ajattelen mielessäni, että keisari määräsi vartiot oville ja ilmoitti, että pääsette ulos sitten kun yksimielisyys on saavutettu. 

Saatiin aikaan uskontunnustus, jossa ei kuitenkaan mainita kolmiyhteistä Jumalaa.

Professori Miikka Ruokanen muistuttaa Seurakuntalainen blokissaan että, "Nikean uskontunnustus on ainut kaikkien kirkkojen hyväksymä uskontunnustus. Siksi se on koko kristikunnan tärkein opillinen uskon ilmaus". Kolmiyhteinen -käsite on kuitenkin kehitelty sitten paljon myöhemmin. Raamatussa sitä ei edes mainita.

Kolminaisuusoppia pidetään kristityn vähimmäisvaatimuksena. Kristityn nimi on koitettu omia ja rajata niin, että jos ei tätä kolmiyhteyttä tunnusta niin on sitten vain kristillisperäinen. Tähän ryhmään on sijoitettu Ykseyshelluntailaiset, Jehovantodistajat ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet (mormonit).

Mielenkiintoiseksi tämä käy kun ajattelee, että maailmalta löytyy erilaisia kristillisiä kirkkoja tai yhteisöjä yli 30 000 erilaista (World Cristian Encyclopedia).

On jämähdetty tuohon Jumalien olemuksen arviointiin 1700 vuodeksi ja pidetään sitä tärkeimpänä asiana kristinuskossa. Ikään kuin ihmisillä olisi mitään edellytyksiä tuollaisen asian arviointiin ei vuonna 325 eikä nyt myöhemmin 2025.

Varsinainen kristikiunnan pöljäily on ns. filiogue -kiista. Lännen kirkot ovat sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Ortodoksikirkoissa ei tätä hyväksytä vaan ollaan sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee vain Isästä. Kummallakaan taholla ei ole minkäänlaista kompetenssia olla tällaisesta asiasta mitään mieltä.

Professori Philip Cary yrittää esittää asian yksinkertaisesti: Isä on Jumala. Poika on Jumala. Pyhä Henki on Jumala. Isä ei ole Poika. Poika ei ole Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole Isä. = On vain yksi Jumala.

Voisi tämän määritellä niinkin, että Isä on Jumala ja Isällä on Poika, joka on tietysti myös Jumala. Pyhä Henki on Pyhä Henki. Heitä ei pidä sotkea ja niputtaa väkisin yhdeksi. He muodostavat yhdessä Jumaluuden, jossa heillä on kaikilla oma tehtävänsä ja roolinsa Isän suuressa suunnitelmassa. 

Tuollainen sekoilu Jumalien olemuksesta on omiaan lisäämään sekularistista ajattelua ihmisten keskuudessa ja kristikunnan vähittäistä alasajoa.

Tärkeämpää kuin tuo vuosisatainen viisastelu jumalien olemuksesta on kai kuitenkin Jeesuksen opetukset meille ihmisille. 

Kaikki ajattelevat ihmiset ovat uskovaisia

 

Jokainen joskus kysyy perimmäisiä kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Onko tämä kaikki sattumaa vai onko taustalla jokin suurempi suunnitelma? Onko Jumala olemassa? Tiedän, että kuolen, mitä silloin tapahtuu? Onko kuoleman jälkeen elämää? Millaista kuoleman jälkeinen elämä on, jos on? Oliko kaikki vain tässä, eikö muuta ole?

Kukaan ei voi välttää vanhenemista ja lopulta kuolemaa. Tästä ihmiset ovat samaa mieltä. Yhtäältä on lohdullista kuolla ja aikanaan päästä pois maailman vaivoista. Toisaalta taas tuntematon pelottaa. Olenko elänyt hyvän elämän, että voin kuolla rauhassa? Saanko rangaistuksen eletystä elämästäni? Millaisen muiston jätän itsestäni? Olenko vastuussa siitä mitä omaisuuteni saa aikaan maailmassa? Omaisuudella ei olekaan minulle niin suurta merkitystä – en saa mitään mukaani.

Toisia puhuttelee tieteellinen selitysmalli

Luonnontieteilijän mielestä ensimmäisen elävän olennon nimi on Eeva, hän on kaikkien elävien äiti, molekyyliketju, yksinkertaistettu versio nykyisestä RNA:sta. Tässä Eevalla tarkoitetaan molekyylirypästä, joka alkoi kopioida itseään. Kopiointi sai lopulta valtavat mittasuhteet ja tästä elämän muodot saivat alkunsa.

Tämä ajatusmalli on sen verran hyvä, että kannattaa yrittää todistaa se käytännössä oikeaksi. Tieteilijä (Nobel-palkittu) pyrkii saamaan aikaan keinotekoista elämää. Hän liottaa RNA:n rakenneosia koeputkessa siinä toivossa, että ne liittyisivät monimutkaisemmiksi ketjuiksi, joista lopulta syntyisi jonkinlainen elävä olento. Aina kannattaa yrittää mutta tieteen saavutukset eivät vain ole niin pitkällä, että voitaisi tietää miten ja miksi elämä on syntynyt.

Sattumalta syntyminen merkitsee, että sinä, minä ja vaikka koivun lehti olemme samaa alkuperää ja sukua. Meidän tarkoituksemmekin on sama maailmankaikkeudessa: syntyä sattumalta, lepattaa hetki ja kuolla. Eikä kuoleman jälkeen ole mitään. Tässäkin lohduttomassa ajatusmallissa on kysymys uskosta ja ajatusta pidemmälle vietynä uskonnosta. Ainakaan tuonpuoleisesta elämästä tai sen puuttumisesta ei ole tieteelle kelpaavaa faktaa olemassa.

www.kaksikirjaa.fi

Maailman merkittävin elämäkerta

Alkulause maailman merkittävimpään elämäkertaan:

”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silminne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.” (Luuk. 1:1-4)

Kirjoittajina ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Yhdessä he kertovat Jeesuksen, Jumalan Pojan elämästä, kuolemasta ja opetuksista ihmisille. Se on Jeesuksen Kristuksen elämäkerta.

Nämä kertomukset ovat kristinuskon ja Raamatun perustekstit. Vanhassa testamentissa ennustetaan näistä tapahtumista ja tämän jälkeen kirjoitetut tekstit selittävät näitä asioita. Tässä on kristinuskon ydin.

Näiden tekstien pohjalta ja ympärille ovat muodostuneet vuosisatojen saatossa kaikki ne kovinkin erilaiset opit, kirkkokunnat ja traditiot, joista kristinusko tunnetaan. Tekstit ovat myös olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.

Heidän kertomuksiaan on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Tekstit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan.

www.kaksikirjaa.fi

Universumin alkuperä ja syntymä ovat arvoituksia

Pyydän tuohon väitteeseen mielipiteitä kahdelta tiedemieheltä.

Dan Hooper: ”Viimeisen vuosisadan aikana olemme oppineet hyvin paljon maailmankaikkeudesta ja sen historiasta. Joka vuosi opimme siitä lisää. Silti minusta on oikein sanoa, että universumin alkuperä ja syntymä ovat edelleen lähes täydellisiä arvoituksia.” 

Tämä on hyvä lause tähän alkuun. Ihmiset ilmoittavat uskovansa tieteeseen ja heillä on tieteellinen maailmankuva. Ajattelevat, että tiede olisi pystynyt selvittämään maailman alkuperän. Niin ei ole. Uskotaan alkuräjähdykseen. Siis uskotaan, ei tiedetä.

Dan Hooper vielä: ”Aristoteles totesi, että kosmoksen liikkumiseen tarvitaan ’kaiken liikkeen alkusyy’. Teologit ovat puolestaan pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäs vastausta. Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ’koska’.” 

Kristinuskon puolelta voisi löytää vastauksen kysymykseen miksi. Saadaksemme tähän selityksen, täytyy mennä edeltävään aikaan, ennen valon syttymistä, jo ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona siinä taivaassa, jonne kristityllä on kaipuu maallisen elämän jälkeen. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä. Jumalalle kaikki sielut ovat arvokkaita. Koska Isä rakastaa meitä lapsiaan Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka - maailma. Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme. Tämä ei ole mikään tyhjentävä selvitys mutta vastauksena kysymykseen ”miksi” tämä antaa mielestäni luontevan selityksen.

Kirjassaan Ensimmäinen sekunti Kari Enqvist sanoo: ”Inflaation parissa puuhastelu
oli innostavaa mutta samalla kepeää älyllistä leikkiä, ja on melkein pelottavaa, että nyt se on vakavaa ja totta. Tämä muutos ei tapahtunut sulavasti eikä helposti vaan vaati suunnattomia ponnisteluja. Siksi voitaneen antaa anteeksi, jos suhtaudun hymähdellen latteisiin sofismeihin, joita tietämättömyyden tohveleihin sonnustautuneet nojatuoliajattelijat joskus puttaavat kohti kosmologiaa tai dogmaattisuuden sumentamiin uskonnollisiin huudahduksiin, joissa alkuräjähdys kielletään vain sillä perusteella, että joku Paavali kuuleman mukaan sanoi sitä taikka tätä.”

Olen varmasti Kari Enqvistin mielestä tietämättömyyden tohveleihin sonnustautunut nojatuoliajattelija. Myönnän olevani. Haluan silti sanoa, että arvostan suuresti sitä tieteellistä työtä mitä kosmologit tekevät selvittääkseen miten maailma teknisesti syntyi ja miten kaikki tapahtui.

Ihmiseen on rakennettu uteliaisuus ja pyrkimys selvittää yleensä kaikki asiat mitä ei tunneta. Sitähän tiede on, loputonta etsimistä ja tutkimista. Mielestäni tiedettä ja uskontoa ei pidä rinnastaa, vaikka historiasta löytyy muitakin esimerkkejä. Tiede kuuluu tähän fyysiseen maailmaan. Naturalistit sanovat, että Jumalaa ei voi olla, ellei Jumalaa voida osoittaa kappaleeksi. Tiede ei sovellu uskonnon alueelle.

Kari Enqvist: ”Nanosekunnit ovat aioneja inflaation tapahtuma-aikaan verrattuna, eikä sillä historiantiellä ole osviittana kuin teoreettinen spekulaatio ja epäsuorat havainnot. Edessämme aukeaa kartoittamaton maa. Voimme vain arvailla, mikä inflaation täsmällisesti ottaen aiheutti. Inflaatio- teoriaa ei oikeastaan ole olemassakaan. On vain malleja.” 

Hyvänä esimerkkinä siitä, ettei tiede välttämättä tiedä, on tämä tiedemiehen lause.

www.kaksikirjaa.fi

Monet kääntyvät kysymyksineen uskonnon puoleen.

 Uskontoja on maailmaan kehittynyt runsaasti ja jokaisella on oma selitysmallinsa. Kaikkien uskontojen taustalla on kysymys ihmisen tietoisuudesta, että me kaikki kuolemme ja myös toivo kuoleman voittamisesta ja pelastumisesta ikuiseen elämään.

Kristillisiäkin uskon tulkintoja on kymmeniä tuhansia erilaisia. Yhteistä niille on, että ensimmäisen elävän ihmisen nimi on Aadam, jonka Jumala on luonut kuvakseen ja kaltaisekseen. Kaikki opit, selitykset ja tulkinnat on johdettu samasta kirjasta, Raamatusta.

Poikkeuksena muista kristillisistä suuntauksista ja kirkoista on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Heillä on Raamatun lisäksi muita pyhiä kirjoituksia kuten Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi.

Yhteistä näille suuntauksille on, että nyt on löytynyt se oikea ja puhdas oppi, joka vie turvallisesti taivaan portille. Kun ihmiset alkavat tulkita Jumalan sanaa ja tarkoituksia oman harkintansa mukaan, tuloksena on monia vaihtoehtoja kuten on havaittu. Raamattu sanoo aiheesta:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen isän tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja’. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryyden tekijät!” (Matt.7:21,22).
Voisi ajatella Jeesuksen sanoneen: ”Te ette tunne minua”. Koska kyllä kai Jeesus, joka on Jumala, tuntee meidät.

Tieteellinen selitysmalli ylenkatsoo ajatusta, että luominen olisi ihmisen alkuperä. Tieteellä ei kuitenkaan ole tarjota vastaukseksi muuta kuin oletuksia. Oletetaan (pidetään jopa varmana), että ihminen polveutuisi lähinnä apinasta. Paleontologit tekevät merkittävää ja mielenkiintoista työtä kun he etsivät ja löytävät muinaisia luun kappaleita ja muodostavat niistä ihmisen edeltäjiä eri aikakausilta. Mielenkiintoista sinänsä, mutta luomiskertomusta parempana pitävä voi ajatella evoluution olevan osa Jumalan teknistä suoritusta ja että sopivassa kehitysvaiheessa Jumala on tuonut ihmisen maan päälle. Tätä ajatusmallia tukee se, että ainoastaan ihmisellä on omatunto ja kyky tehdä valintoja toisin kuin eläimillä, jotka toteuttavat vaistojaan.

www.kaksikirjaa.fi

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.

Raamatun luomiskertomus kuvaa maailman alkua näin "Jumala sanoi: 'Tulkoon valo!' Ja valo tuli" (1.Moos.1:3). Dan Hooper kuvaa asiaa kirjassaan Kaiken alku kertomalla: ”Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme ajan, jolloin universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa”. 

Raamattu tosin sanoo, että ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” (1.Moos.1:2) Raamatun kirjoittaja kertoo asian ihmisten ymmärryksen mukaan.

Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin, että tiede tietää kertoa, että kaikki maailmankaikkeudessa oli ensin valoa ennen inflaation alkua. Kari Enqvist sanoo, että ”Voimme vain arvailla, mikä inflaation täsmälleen ottaen aiheutti”. Kaiken universumissa näkyvän rakenteen alkusyy on inflaatio.

Hauskaa ja mielenkiintoista tässä on luomiskertomuksen ja tieteellisen selityksen samankaltaisuus.

Kari Enqvist sanoo: ”On tosiseikka, että luonnonvakioiden arvojen muuttaminen tekisi maailmasta tyystin erilaisen. Neutroni on 0,1 prosenttia protonia painavampi, mutta jos se olisi protonia 0,1 prosenttia kevyempi, universumissa ei olisi tähtiä eikä stabiileja atomeja – eikä lainkaan elämää."

Vaikuttaa siltä, että neutronin massa on hienosäädetty ihmistä varten, sillä eikö se voisi olla melkein millainen tahansa? Saman lajisia esimerkkejä on muitakin: maailmankaikkeuden massan ja energian yhteenlaskettu määrä on äärimmäisen lähellä ns. kriittistä tiheyttä; pienikin poikkeama antaisi lopputulemaksi kosmoksen, joka olisi romahtanut kasaan tai sitten laajentunut niin hitaasti, ettei galakseja olisi muodostunut lainkaan.”  

Tiedemiehet suosivat sattumaa selitykseksi maailmankaikkeuden, maailman ja elämän syntymiselle. Minun mielestäni nuo hyvin tarkat luonnonvakioiden säädöt viittaavat paremmin siihen, että on tarvittu ulkopuolista ohjausta, suunnitelmaa ja Luomista.

Dan Hooper sanoo osuvasti: Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ’koska’.”

Tiede ei pysty vastaamaan miksi -kysymykseen. Ainoastaan kristinuskolla on siihen vastauksia.

www.kaksikirjaa.fi

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan

Evankeliumeja on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Evankeliumit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Suurin vaikutin kristinuskoon lienee siinä, että evankeliumit kertovat Jeesuksen voittaneen kuoleman. Hänet mestattiin tuskallisesti, ajan tavan mukaan, roomalaisten suosimalla ristiin naulitsemisella. Kolmen päivän kuluttua hän kertomuksen mukaan nousi ylös ja esittäytyi seuraajilleen. Tästä johtuu ajatus, että kuolema ei olisikaan lopullista. Kuolema on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiset ovat yksimielisiä – me kaikki kuolemme.

On mukavampi ajatella, että koko elämä ei olisikaan tässä, vaan jatkuu ja saa ehkä toisen muodon. Lopulta sitä pieni ihminen ei asiaan juurikaan voi vaikuttaa, mutta ajatus elämästä on mukavampi kuin lopullinen kuolema. Vaikka uskontona olisi uskonnottomuus, tässä on tilaa vain uskolle ja toivolle, muuta varmaa faktaa ei ole.

Evankeliumit ovat hienoja kertomuksia ja on kaikki syyt arvostaa niitä myös osana länsimaista kulttuuriperintöä. Uskontoa ne ovat silloin, kun lukija kokee niiden olevan tosia.
Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon. Ilman näitä elämä olisi rakkaudetonta ja valheellista, olisi itsekästä ja ylpeää, perustuisi enemmän kostolle ja katkeruudelle kuin anteeksi antamiselle, eikä oppisi mistään. Tämä onkin todellisuutta liian usein, mutta ihmiskunnalla on näissä vielä kehittymisen varaa. Näillä määrittyy elämisen laatu.

www.kaksikirjaa.fi

Kuka osaisi selittää mitä synti on?

Filosofi Timo Airaksinen esitti tuon kysymyksen.
Koitetaan kehittää jonkinlainen vastaus.

Synti, on teologinen termi. Se kuvaa hyvin sitä pahaa ja kielteistä mitä ihmiset saavat aikaan maailmassa. Synti tulee maailmaan ihmisen valintojen seurauksena. 

Eläimet eivät tee pahaa eivätkä siis syntiä, ne toteuttavat vaistojaan. Ihminen eroaa eläimestä siinä, että hän tietää tekevänsä pahaa - syntiä. Juuri ymmärrys on oleellista.

Synti tulee ihmisen taustasta, elämän kokemuksista, kasvatuksesta ja luonteesta ym. Syntiä aiheuttavia piirteitä ovat: Itsekeskeisyys, ylimielisyys, ylpeys, siveettömyys, laiskuus, himo, vastuuttomuus, kateus, viha…

Miten synti näkyy teoissa?

Irstaus, ahneus, varkaus, petos, kohtuuttomuus, toisen alistaminen, vihapuhe, kiusaaminen, kostaminen, laiminlyönti, välipitämättömyys, valhe, tappaminen, murha …

Syntiä ovat yleensä kaikki kielteiset teot. Syntiä on myös, kun tiedämme, mitä on tehtävä, mutta jätämme tekemättä.

Synnillä on seurauksensa:

Suru, murhe, kipu, kärsimys, tuska, sairaus, kuolema, pelko, epätoivo, köyhyys, ahdistus…   

Synnillä on vastakohtansa: 

Ahkeruus, hyvyys, huolehtivaisuus, kohteliaisuus, toisten huomioiminen, myötätunto, vastuullisuus, siveellisyys, nöyryys, anteliaisuus, rehellisyys, kohtuullisuus …

Seurauksena ovat:
Terveys, hyvä mieli, vauraus, tyytyväisyys ja kestävää iloa elämässä. 

Ihmisen elo koostuu näiden kahden - synnin ja hyvyyden vaikutuksesta ja sekoituksesta.

Tuskinpa kukaan pystyy vain toiseen. Sekoitussuhde voi periytyä ja vaikuttaa myös jälkipolviin.

Mutta miten kukaan järkevä ihminen haluaisi saada itselleen näitä synnin seurauksia? 

Se on hyvä kysymys. Elämme vastakkaisuuksien maailmassa, jossa hyvä ja paha pyrkivät valtaan ihmisten mielissä.

Ihminen on vastuussa valinnoistaan ja teoistaan. 

Kristinuskossa puhutaan perisynnistä, että ihminen olisi syntynyt valmiiksi viallisena ja pahana. 

En usko sellaiseen. Syntyessään ihminen on puhdas ja viaton, eikä vastuussa kenenkään synneistä. Kun hän varttuu sellaiseen ikään, että ymmärtää tekojensa seuraukset hän on vastuussa niistä.

Synti edellyttää ymmärrystä.  

Perisynti sai alkunsa, kun Eeva nautti kiellettyä hedelmää ja olisi joutunut yksin pois paratiisista. Siksi Adamkin söi hedelmää, että ihmisiä syntyisi Jumalan tahdon mukaisesti. Kysymys on vapaasta tahdosta. Adam ja Eeva olivat kykeneviä harkitsemaan ja valitsemaan.

Kristinuskossa Isä Jumala, joka on täydellinen ja hyvä ja joka rakastaa ihmisiä, lapsiaan ja odottaa, että ihmiset, jotka ovat Hänen luomuksiaan olisivat Hänen kaltaisiaan (Matt.5:48) ja voisivat maallisen elämänsä jälkeen palata kotiin, Hänen luokseen.

Se ei kuitenkaan käytännössä onnistu koska ihmistä houkuttaa niin monet asiat, että tuskin kukaan selviää elämästä synnittömänä. Tähän ristiriitaan on ratkaisu.

Tiedetään että yksi on elänyt synnittömän elämän – Jeesus Kristus, Jumalan Poika. 

Hänet teloitettiin julmalla tavalla ihmisten pyrkimysten vuoksi. Hän alistui tähän kohteluun koska Hänellä oli kyky voittaa kuolema. Hänellä on myös kyky maksaa se velka mikä ihmisen syntisyydestä ja väärinteoista syntyy. Hän voittaa kuoleman. Hänen sovituksensa ansiosta ihmiset eivät kuole. 

Hän kuittaa myös ihmisten syntivelan. Hän vaatii ihmiseltä vastineeksi parannuksen tekoa syntisestä elämästään ja sen jälkeen Hänen - Kristuksen seuraamista (siis elämistä Hänen opetustensa mukaan). Tämä on se keino, jolla ihminen voi palata kotiin, Isä Jumalan luokse maallisen elämänsä jälkeen. 

Ne, jotka eivät halua tai mielestään eivät tarvitse Kristusta välimiehekseen ja syntiensä sovittajaksi, eivät voi asua Jumalan luona. Heidän paikkansa on muualla koska hekään eivät kuole vaan elävät ikuisesti.

Synti maailmassa. 

Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmisen syntiin sortuneesta mielestä, joka näkyy pimeänä mielentilana, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään muita ihmisiä omien pyrkimystensä välineinä. 

Kyltymättömyys ja ahneus ’mulle heti kaikki nyt’ -asenne kuvaa hyvin syntisyyttä, jossa rajaton tarve saada aina vain lisää valtaa, rahaa, mainetta, tavaroita, statusta, hetkellistä nautintoa…. 

Se on itsekeskeisyyttä ja välipitämättömyyttä muista ja johtaa lopulta murheeseen.

Kristinuskossa Saatana houkuttelee ihmisiä huonoihin valintoihin. Se on hyvä selitys pahalle mutta kyllä ihminen kykenee ihan itsekin keksimään tapoja synnin tekemiseen.

www.kaksikirjaa.fi

Epikuros loi perustan ateismille.

Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin Hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Minun kristinuskossani Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmiset saavat itse päättää ja valita seuratako pahaa vai valitako hyvä. Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus - elämä - muodostuu. Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Ateisti ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Ateistin mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen ateisti voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Onko tällaisella ajattelulla varustettu ihminen, miten luotettava? Aika synkkä maailmankuva.

En kyllä usko tuohon. Minun ihmiskäsitykseni mukaan normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Siinäkin on paljon sävyjä. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin ateistia kuin kristittyäkin.

Kristinuskossa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tekemän sovitustyön ansioista ihmisillä on mahdollisuus armoon, joka voi loiventaa seurauksia kaikesta siitä pahasta mitä on saanut elämässään aikaan. Minun kristinuskossani armo ei ole mikään automaatti vaan se edellyttää parannusta ja kääntymystä sekä Jeesuksen Kristuksen seuraamista.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia - siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa. Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

www.kaksikirjaa.fi

Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole.

Jumalaan, joka on kaiken luonut, ei haluta uskoa eikä huomata Hänen vaikutustaan.

”Darwin kehitti teorian: ’Jos voitaisi osoittaa, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei ole mitenkään voinut syntyä lukuisista toisiaan seuraavista pienistä muutoksista, teoriani kaatuisi kerta kaikkiaan.’ Darwin ei löytänyt sellaista tapausta, eikä ole löytänyt kukaan muukaan sitten Darwinin. Monia tämä kreationismin Graalin maljan ehdokkaita on esitelty. Yksikään ei ole kestänyt analyysiä.”
Tämä on Richard Dawkinsin uskontunnustus. 

Tottahan se on, että jos ajatellaan vaikkapa silmän muodostumista vähitellen pienin muutoksin niin se on vienyt niin tolkuttoman kauan, että tuskin löytyy tutkijaa, vaikka olisi epätoivoinenkin, että hän olisi voinut saada asian todistettua. Darwin voi olla tässä suhteessa rauhallinen. Teoria on turvassa.
Se on kuitenkin teoria, vaikka monet pitävätkin sitä täytenä totena. Ajattelen niin, että luonnonvalintaa, muutosta ja kehitystä tapahtuu lajien sisällä. Oleellisempi kysymys mielestäni on kuitenkin, miten kaikki alkoi? Miten elämä syntyi maapallolle? Elämän ilmaantuminen maapallolle on edelleen ratkaisematon kysymys. Teorioita on monia kuten Abiogeneesi ja Panspermia.

Abiogeneesi ehdottaa, että elämä syntyi Maapallolla ei-elävästä materiaalista, kuten alkuaineista ja kemiallisista yhdisteistä, jotka muodostivat ensimmäiset yksinkertaiset orgaaniset molekyylit. Nämä molekyylit sitten jatkoivat kehittymistä ja monimutkaistumista, kunnes ne muodostivat elämän ensimmäiset muodot, kuten yksinkertaiset solut.

Opetushallituksen versio elämän synnystä on lähinnä Abiogeneesinen: Sateista syntyneisiin alkumeriin noin neljä miljardia vuotta sitten syntyivät ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot. Merivesi suojasi ensimmäisiä eliöitä auringon suoralta ultraviolettisäteilyltä, joka kehittymättömän ilmakehän vuoksi poltti kaiken elinkelpoisen alkutekijöissään maan pinnalla. Eliöiden synty turvassa veden alla sekä muuttuvat olosuhteet tulivuorenpurkausten ja eroosion myötä alkoivat luoda ilmakehää, joka suojasi lopulta koko planeettaa suodattamalla auringon voimakkaita säteitä ja toimimalla siten samaan tapaan kuin vesi ensimmäisten eliöiden turvakerroksena. Hiilidioksidi sitoutui vesistöihin ja maaperään sekä ensimmäisiin eliöihin alkumeressä, ja ilmakehään vapautui happea. Noin puoli miljardia vuotta sitten hapen määrä ilmakehässä kasvoi niin suureksi, että ilmakehä yhdessä hapesta syntyneen otsonikerroksen kanssa riitti suodattamaan polttavat ultraviolettisäteet. Samaan aikaan elämä meressä oli ehtinyt kehittyä niin monimuotoiseksi ja monipuoliseksi, että maalle siirtyminen oli tullut muutenkin mahdolliseksi. Uusissa olosuhteissa syntyi yhä uusia kasvi- ja eläinlajeja, kunnes kaikkinaiset elämänmuodot täyttivät maapallon valtamerien pohjasta aina ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti, kuumimmilta päiväntasaajan aavikoilta napaseutujen hyytävään kylmyyteen. Viimeisimpien joukossa kehittyi myös ihminen.

Tätä tarinaa opetetaan nuorisolle kouluissa.

Noin se vaan tapahtui, sattumalta noin pääsi käymään. Ilman mitään tarkoitusta.
Tämä on mielikuvitusta vailla mitään näyttöä ja todistusta, eikä ainakaan tiedettä.

Panspermia teoria ehdottaa, että elämä Maapallolla saapui ulkoavaruudesta. Panspermian mukaan elämän perusrakennuspalikat, kuten bakteerit tai jopa yksittäiset solut, saattavat olla peräisin avaruudesta, joko asteroidien, komeettojen tai meteoroidien mukana. Nämä "elämän siemenet" voisivat sitten saapua Maapallolle ja aloittaa elämän kehittymisen täällä. Tämä on myös mielikuvitusta ja arvailua ilman mitään näyttöä.

Miten, jospa kuitenkin Luoja olisi tuon hoitanut? Ei mikään huono teoria sekään. Tiede pyrkii selittämään asioita, miten -kysymysten kautta. Miksi -kysymys on kuitenkin tärkeämpi. 
Siihen ei tiede kykene vastaamaan. Kristinusko voi antaa vastauksia miksi -kysymykseen.

www.kaksikirjaa.fi

Pääsiäisen sanoma on väkevä.

Jeesus, ihmisen muodon ottanut Jumala elää täydellisen ja synnittömän elämän, parantaen, lohduttaen ja opettaen ihmisiä, kärsii ihmisen osan sen kaikkein tuskaisimmassa muodossaan. Kansanjohtajat ovat huolissaan omasta asemastaan kansan silmissä ja haluavat raivata liian suositun kilpailijan pois tieltään. 

Yksi lähimmistä ystävistä ja seuraajista kavaltaa opettajansa näille rahasta. Muut seuraajat jättävät hänet peloissaan pelastaakseen oman nahkansa. 

Seuraajista se, joka oli luvannut seisoa opettajansa rinnalla loppuun asti, kieltää hänet kolmesti vielä samana yönä. Eikä myönnä edes tuntevansa tätä. 

Väärät ja ristiriitaiset todistukset johtavat kuolemantuomioon.
Se, jolla olisi ollut valta estää tuo vääryys pesee kätensä ja sälyttää vastuun tuomiosta meluavalle kansanjoukolle, jota johtajat olivat innostaneet ja antaa kaiken tapahtua. 

Ihmiseksi tullut Jumala häväistään, nöyryytetään, ruoskitaan ja Roomalaiseen tapaan naulataan ristinpuulle kitumaan hengiltä. 

Pitkäperjantain loputon synkkyys ja ihmisluonnon pimeys eivät päätä tarinaa. Pääsiäissunnuntain tyhjä hauta osoittaa ihmiskunnalle, miksi kaikki tapahtui ja kuinka hyvä sittenkin voittaa pahan ja kuinka kuoleman pistin on katkaistu.

Tästä alkaen ihmiskuntaa valaisee tieto siitä, että kuolema ei olekaan lopullinen. Vaan elämä jatkuu toisessa ulottuvuudessa. Toisille se on lohdullista, toisia se kauhistuttaa koska jokainen on lopulta vastuussa elämästään.

Evankeliumit ovat kristinuskon ydin.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen, Jumalan Pojan elämästä ja opetuksista ihmisille.

Evankeliumit ovat kristinuskon ja Raamatun perustekstit. Vanhassa testamentissa ennustetaan näistä tapahtumista ja tämän jälkeen kirjoitetut tekstit selittävät näitä asioita. Evankeliumit ovat kristinuskon ydin.

Näiden tekstien pohjalta ja ympärille ovat muodostuneet vuosisatojen saatossa kaikki ne kovinkin erilaiset opit, kirkkokunnat ja traditiot, joista kristinusko tunnetaan. Tekstit ovat myös olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.

Evankeliumeja on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Evankeliumit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan.

Suurin vaikutin kristinuskoon lienee siinä, että evankeliumit kertovat Jeesuksen voittaneen kuoleman. Hänet mestattiin tuskallisesti, ajan tavan mukaan, roomalaisten suosimalla ristiin naulitsemisella. Kolmen päivän kuluttua hän kertomuksen mukaan nousi ylös ja esittäytyi seuraajilleen. Tästä johtuu ajatus, että kuolema ei olisikaan lopullista.

Kuolema on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiset ovat yksimielisiä – me kaikki kuolemme.

On mukavampi ajatella, että koko elämä ei olisikaan tässä, vaan jatkuu ja saa ehkä toisen muodon. Lopulta sitä pieni ihminen ei asiaan juurikaan voi vaikuttaa, mutta ajatus elämästä on mukavampi kuin lopullinen kuolema. Vaikka uskontona olisi uskonnottomuus, tässä on tilaa vain uskolle ja toivolle, muuta varmaa faktaa ei ole.

Evankeliumit ovat hienoja kertomuksia ja on kaikki syyt arvostaa niitä myös osana länsimaista kulttuuriperintöä. Uskontoa ne ovat silloin, kun lukija kokee niiden olevan tosia.

Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon.

Ilman näitä elämä olisi rakkaudetonta ja valheellista, olisi itsekästä ja ylpeää, perustuisi enemmän kostolle ja katkeruudelle kuin anteeksi antamiselle, eikä oppisi mistään. Tämä onkin todellisuutta liian usein, mutta ihmiskunnalla on näissä kehittymisen varaa. Näillä määrittyy elämisen laatu.

www.kaksikirjaa.fi

Miten kaikki erimieliset voivat olla oikeassa?

Voiko tällainen ylipäätään toimia? Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja. Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.  

Nykyisin on World Christian Encyclopedian mukaan 34 000 kristillisenä itseään pitävää yhteisöä, joista puolet ovat käytännössä omia erillisiä kirkkojaan.

Kasteesta on erilaisia tulkintoja Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä. 

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös. Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys? Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi. Mielenkiintoiseksi asia käy, kun Raamattu ei mainitse Kolmiyhteistä Jumalaa lainkaan, kun taas Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhä kirja Mormonin kirja mainitsee Kolmiyhteisen Jumalan. Tästä huolimatta kirkkoa ei tunnusteta kristityksi kirkoksi.  

Ehkäpä erilaiset tulkinnat, käytännöt ja traditiot eivät ole niin tärkeitä vaan henkilön oma kokemus ja yhteys Pyhään Henkeen merkitsee enemmän. 

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

www.kaksikirjaa.fi

Jolla on korvat kuulla...

Matteus sanoi: Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

Markus kertoo: Ja hän sanoi: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.

Luukas sanoo: Katsokaa siis miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.

Johannes on perusteellisempi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Autuaat ovat teidän silmänne... Jotain kertakaikkisen ihmeellistä he kaikki, Jeesuksen seuraajat olivat todistaneet. Jolla on korvat kuulla se kuulkoon vastaa kysymykseen kenelle Jeesuksen sanoma oli tarkoitettu – kaikille, joilla on korvat kuulla. Eikä ole ihan sama, miten kuulee. Jos sanoma ei tartu, ei saavuta sielua eikä ymmärrystä niin häneltä katoaa se viimeinenkin ymmärrys mikä ehkä oli ollut. Totisesti minä sanon teille... joka uskoo Häneen... on siirtynyt kuolemasta elämään eikä joudu tuomittavaksi.

Meillä on neljä todistajaa Jeesuksen elämästä. He kertoivat omasta näkökulmastaan paljon samoja asioita mutta myös sellaista mitä ei muilla ollut. Joten kun he yhdessä kertovat niin saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus Jeesuksen elämästä. Varmasti tämä on vain pieni ripe kokonaisuudesta. Sanoohan Johannes vielä lopuksi: On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Näin varmaa olisikin.

Tämä on ote Jeesus Nasaretilaisen elämäkerrasta.

www.kaksikirjaa.fi

Mikä on kristityn kuluttajansuoja?

Kristinusko on vähitellen antamassa tilaa sekularismille. Luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain n. 60 000 hengellä ja on nykyisi 66 % Suomen väestöstä. Koko 1900 luvun kirkon jäsenmäärä on
ollut 90 %.

Eivätkö ihmiset enää usko Jumalaan vai mistä on kysymys? Epävarmuutta varmaan herättää se, että Suomessakin on varsinaisten kirkkojen (12) lisäksi erilaisia ryhmiä, joilla kaikilla on oma teologia. Kaikkien uskoa perustellaan Raamatulla.

Sitä sitten tulkitaan ja saadaan aikaan eri versioita, jotka tuntuvat paremmilta kuin toisten näkemykset. Siinä ihminen helposti eksyy, kun alkaa ajatella mikä kirkoista olisi oikea.

Vai ovatko peräti kaikki väärässä? Vai, onko se nyt ihan sama, millainen kirkon oppi on?

En voisi uskoa Jumalaan, jonka mielestä opetukset olisivat mitä tahansa. Tässä on pähkinää purtavaksi. Tuohon kysymykseen voi hakea vastausta kirjani Omistettu Totuudenetsijälle avulla. Siinä kirkkojen virallisille tahoille esitettiin 35 kysymystä – tavallisia ihmisen kysymyksiä. Kirkoilla on puheenvuoro.

Kysymys on kristityn kuluttajansuojasta
ja siksi tärkeä.

Mitä sitten merkitsee kun ihmiset vähitellen menettävät uskonsa?

Uskon heikentyminen kirkkoon ja Jumalaan merkitsee myös moraalin heikentymistä. Tällä on seurauksensa. Ajattelen paljolti luterilaisen kirkon ansioksi, kun Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kirkko on tolkuttanut suomalaisiin päihin evankeliumia useita satoja vuosia. Se on jättänyt jälkensä geeniperimään. Olen tätä mieltä vaikka en itse kuulu kirkkoon.

www.kaksikirjaa.fi