Markus kertoo: Ja hän sanoi: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.
Luukas sanoo: Katsokaa siis miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.
Johannes on perusteellisempi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.
Autuaat ovat teidän silmänne... Jotain kertakaikkisen ihmeellistä he kaikki, Jeesuksen seuraajat olivat todistaneet. Jolla on korvat kuulla se kuulkoon vastaa kysymykseen kenelle Jeesuksen sanoma oli tarkoitettu – kaikille, joilla on korvat kuulla. Eikä ole ihan sama, miten kuulee. Jos sanoma ei tartu, ei saavuta sielua eikä ymmärrystä niin häneltä katoaa se viimeinenkin ymmärrys mikä ehkä oli ollut. Totisesti minä sanon teille... joka uskoo Häneen... on siirtynyt kuolemasta elämään eikä joudu tuomittavaksi.
Meillä on neljä todistajaa Jeesuksen elämästä. He kertoivat omasta näkökulmastaan paljon samoja asioita mutta myös sellaista mitä ei muilla ollut. Joten kun he yhdessä kertovat niin saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus Jeesuksen elämästä. Varmasti tämä on vain pieni ripe kokonaisuudesta. Sanoohan Johannes vielä lopuksi: On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Näin varmaa olisikin.
Tämä on ote Jeesus Nasaretilaisen elämäkerrasta.
www.kaksikirjaa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti