”Darwin kehitti teorian: ’Jos voitaisi osoittaa, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei ole mitenkään voinut syntyä lukuisista toisiaan seuraavista pienistä muutoksista, teoriani kaatuisi kerta kaikkiaan.’ Darwin ei löytänyt sellaista tapausta, eikä ole löytänyt kukaan muukaan sitten Darwinin. Monia tämä kreationismin Graalin maljan ehdokkaita on esitelty. Yksikään ei ole kestänyt analyysiä.”
Tämä on Richard Dawkinsin uskontunnustus.
Tottahan se on, että jos ajatellaan vaikkapa silmän muodostumista vähitellen pienin muutoksin niin se on vienyt niin tolkuttoman kauan, että tuskin löytyy tutkijaa, vaikka olisi epätoivoinenkin, että hän olisi voinut saada asian todistettua. Darwin voi olla tässä suhteessa rauhallinen. Teoria on turvassa.
Se on kuitenkin teoria, vaikka monet pitävätkin sitä täytenä totena. Ajattelen niin, että luonnonvalintaa, muutosta ja kehitystä tapahtuu lajien sisällä. Oleellisempi kysymys mielestäni on kuitenkin, miten kaikki alkoi? Miten elämä syntyi maapallolle? Elämän ilmaantuminen maapallolle on edelleen ratkaisematon kysymys. Teorioita on monia kuten Abiogeneesi ja Panspermia.
Abiogeneesi ehdottaa, että elämä syntyi Maapallolla ei-elävästä materiaalista, kuten alkuaineista ja kemiallisista yhdisteistä, jotka muodostivat ensimmäiset yksinkertaiset orgaaniset molekyylit. Nämä molekyylit sitten jatkoivat kehittymistä ja monimutkaistumista, kunnes ne muodostivat elämän ensimmäiset muodot, kuten yksinkertaiset solut.
Opetushallituksen versio elämän synnystä on lähinnä Abiogeneesinen: Sateista syntyneisiin alkumeriin noin neljä miljardia vuotta sitten syntyivät ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot. Merivesi suojasi ensimmäisiä eliöitä auringon suoralta ultraviolettisäteilyltä, joka kehittymättömän ilmakehän vuoksi poltti kaiken elinkelpoisen alkutekijöissään maan pinnalla. Eliöiden synty turvassa veden alla sekä muuttuvat olosuhteet tulivuorenpurkausten ja eroosion myötä alkoivat luoda ilmakehää, joka suojasi lopulta koko planeettaa suodattamalla auringon voimakkaita säteitä ja toimimalla siten samaan tapaan kuin vesi ensimmäisten eliöiden turvakerroksena. Hiilidioksidi sitoutui vesistöihin ja maaperään sekä ensimmäisiin eliöihin alkumeressä, ja ilmakehään vapautui happea. Noin puoli miljardia vuotta sitten hapen määrä ilmakehässä kasvoi niin suureksi, että ilmakehä yhdessä hapesta syntyneen otsonikerroksen kanssa riitti suodattamaan polttavat ultraviolettisäteet. Samaan aikaan elämä meressä oli ehtinyt kehittyä niin monimuotoiseksi ja monipuoliseksi, että maalle siirtyminen oli tullut muutenkin mahdolliseksi. Uusissa olosuhteissa syntyi yhä uusia kasvi- ja eläinlajeja, kunnes kaikkinaiset elämänmuodot täyttivät maapallon valtamerien pohjasta aina ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti, kuumimmilta päiväntasaajan aavikoilta napaseutujen hyytävään kylmyyteen. Viimeisimpien joukossa kehittyi myös ihminen.
Tätä tarinaa opetetaan nuorisolle kouluissa.
Noin se vaan tapahtui, sattumalta noin pääsi käymään. Ilman mitään tarkoitusta.
Tämä on mielikuvitusta vailla mitään näyttöä ja todistusta, eikä ainakaan tiedettä.
Panspermia teoria ehdottaa, että elämä Maapallolla saapui ulkoavaruudesta. Panspermian mukaan elämän perusrakennuspalikat, kuten bakteerit tai jopa yksittäiset solut, saattavat olla peräisin avaruudesta, joko asteroidien, komeettojen tai meteoroidien mukana. Nämä "elämän siemenet" voisivat sitten saapua Maapallolle ja aloittaa elämän kehittymisen täällä. Tämä on myös mielikuvitusta ja arvailua ilman mitään näyttöä.
Miten, jospa kuitenkin Luoja olisi tuon hoitanut? Ei mikään huono teoria sekään. Tiede pyrkii selittämään asioita, miten -kysymysten kautta. Miksi -kysymys on kuitenkin tärkeämpi.
Siihen ei tiede kykene vastaamaan. Kristinusko voi antaa vastauksia miksi -kysymykseen.
www.kaksikirjaa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti