Pääsiäisen sanoma on väkevä.

Jeesus, ihmisen muodon ottanut Jumala elää täydellisen ja synnittömän elämän, parantaen, lohduttaen ja opettaen ihmisiä, kärsii ihmisen osan sen kaikkein tuskaisimmassa muodossaan. Kansanjohtajat ovat huolissaan omasta asemastaan kansan silmissä ja haluavat raivata liian suositun kilpailijan pois tieltään. 

Yksi lähimmistä ystävistä ja seuraajista kavaltaa opettajansa näille rahasta. Muut seuraajat jättävät hänet peloissaan pelastaakseen oman nahkansa. 

Seuraajista se, joka oli luvannut seisoa opettajansa rinnalla loppuun asti, kieltää hänet kolmesti vielä samana yönä. Eikä myönnä edes tuntevansa tätä. 

Väärät ja ristiriitaiset todistukset johtavat kuolemantuomioon.
Se, jolla olisi ollut valta estää tuo vääryys pesee kätensä ja sälyttää vastuun tuomiosta meluavalle kansanjoukolle, jota johtajat olivat innostaneet ja antaa kaiken tapahtua. 

Ihmiseksi tullut Jumala häväistään, nöyryytetään, ruoskitaan ja Roomalaiseen tapaan naulataan ristinpuulle kitumaan hengiltä. 

Pitkäperjantain loputon synkkyys ja ihmisluonnon pimeys eivät päätä tarinaa. Pääsiäissunnuntain tyhjä hauta osoittaa ihmiskunnalle, miksi kaikki tapahtui ja kuinka hyvä sittenkin voittaa pahan ja kuinka kuoleman pistin on katkaistu.

Tästä alkaen ihmiskuntaa valaisee tieto siitä, että kuolema ei olekaan lopullinen. Vaan elämä jatkuu toisessa ulottuvuudessa. Toisille se on lohdullista, toisia se kauhistuttaa koska jokainen on lopulta vastuussa elämästään.