Epikuros loi perustan ateismille.

Epikuroksen paradoksia, pahan ongelmaa – teodikeaa, pidetään perusteluna Jumalan olemassaoloa vastaan:

”Jos Jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin Hän ei ole kaikkivaltias. Jos Hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, Hän on pahansuopa. Jos Hän sekä kykenee estämään pahan, että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos Hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä Jumalaksi?”

Minun kristinuskossani Jumala ei ole osapuolena ihmisten valinnoissa, joiden kautta paha tulee maailmaan. Hän on antanut neuvot ja ohjeet, miten elää, välttää pahaa ja miten tehdä oikeita valintoja. Ihmiset saavat itse päättää ja valita seuratako pahaa vai valitako hyvä. Tässä on tietenkin paljon sävyjä, erilaisia olosuhteita ja vaikutuksia, joista siten kokonaisuus - elämä - muodostuu. Siinä on ihmisen olemassaolon tarkoitus. Elämme täällä koetusaikaa. On ehkä syytä todeta, että onnettomuudet, sairaudet ym. asiat jotka, aiheuttavat kärsimystä ihmisten elämässä, eivät ole pahuutta.

Ateisti ei näe Jumalaa, eikä Hänen tarkoituksiaan maailmassa. Ateistin mielestä hänen tekemisiään ei kukaan kysele myöhemmin. Toisin sanoen ateisti voi vaikka tappaa, jonkun hankalana pitämänsä ihmisen tai vain hyödyn vuoksi, kunhan huolehtii siitä, ettei jää kiinni. Onko tällaisella ajattelulla varustettu ihminen, miten luotettava? Aika synkkä maailmankuva.

En kyllä usko tuohon. Minun ihmiskäsitykseni mukaan normaalisti ihmisellä on omatunto, jonka perusteella hän tietää sisimmässään mikä on oikein ja mikä väärin. Siinäkin on paljon sävyjä. Jos ei omaatuntoaan kuuntele se ei enää toimi. Ihminen voi paatua. Tämä koskee niin ateistia kuin kristittyäkin.

Kristinuskossa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tekemän sovitustyön ansioista ihmisillä on mahdollisuus armoon, joka voi loiventaa seurauksia kaikesta siitä pahasta mitä on saanut elämässään aikaan. Minun kristinuskossani armo ei ole mikään automaatti vaan se edellyttää parannusta ja kääntymystä sekä Jeesuksen Kristuksen seuraamista.

Elämän tarkoitus on siis juuri tuo valintojen tekeminen ja vapaan tahdon soveltaminen. Ihmiset ovat Jumalan lapsia - siis heidän henkensä on Jumalan lapsi. Olemme kaikki ihmiset sisaria ja veljiä keskenämme. Jos tämä ajatus yleistyisi niin olisi varmasti vähemmän sotia ja muuta pahantekoa maailmassa. Myös tietoisuus siitä, että olemme kuolemattomia olentoja, joiden fyysinen olemus jää tänne ja siirtyy luonnon kiertokulkuun, mutta henki (sielu) elää ja saa vastata elämän aikaansaannoksista, se tekisi ihmisistä vastuullisempia.

www.kaksikirjaa.fi

Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole.

Jumalaan, joka on kaiken luonut, ei haluta uskoa eikä huomata Hänen vaikutustaan.

”Darwin kehitti teorian: ’Jos voitaisi osoittaa, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei ole mitenkään voinut syntyä lukuisista toisiaan seuraavista pienistä muutoksista, teoriani kaatuisi kerta kaikkiaan.’ Darwin ei löytänyt sellaista tapausta, eikä ole löytänyt kukaan muukaan sitten Darwinin. Monia tämä kreationismin Graalin maljan ehdokkaita on esitelty. Yksikään ei ole kestänyt analyysiä.”
Tämä on Richard Dawkinsin uskontunnustus. 

Tottahan se on, että jos ajatellaan vaikkapa silmän muodostumista vähitellen pienin muutoksin niin se on vienyt niin tolkuttoman kauan, että tuskin löytyy tutkijaa, vaikka olisi epätoivoinenkin, että hän olisi voinut saada asian todistettua. Darwin voi olla tässä suhteessa rauhallinen. Teoria on turvassa.
Se on kuitenkin teoria, vaikka monet pitävätkin sitä täytenä totena. Ajattelen niin, että luonnonvalintaa, muutosta ja kehitystä tapahtuu lajien sisällä. Oleellisempi kysymys mielestäni on kuitenkin, miten kaikki alkoi? Miten elämä syntyi maapallolle? Elämän ilmaantuminen maapallolle on edelleen ratkaisematon kysymys. Teorioita on monia kuten Abiogeneesi ja Panspermia.

Abiogeneesi ehdottaa, että elämä syntyi Maapallolla ei-elävästä materiaalista, kuten alkuaineista ja kemiallisista yhdisteistä, jotka muodostivat ensimmäiset yksinkertaiset orgaaniset molekyylit. Nämä molekyylit sitten jatkoivat kehittymistä ja monimutkaistumista, kunnes ne muodostivat elämän ensimmäiset muodot, kuten yksinkertaiset solut.

Opetushallituksen versio elämän synnystä on lähinnä Abiogeneesinen: Sateista syntyneisiin alkumeriin noin neljä miljardia vuotta sitten syntyivät ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot. Merivesi suojasi ensimmäisiä eliöitä auringon suoralta ultraviolettisäteilyltä, joka kehittymättömän ilmakehän vuoksi poltti kaiken elinkelpoisen alkutekijöissään maan pinnalla. Eliöiden synty turvassa veden alla sekä muuttuvat olosuhteet tulivuorenpurkausten ja eroosion myötä alkoivat luoda ilmakehää, joka suojasi lopulta koko planeettaa suodattamalla auringon voimakkaita säteitä ja toimimalla siten samaan tapaan kuin vesi ensimmäisten eliöiden turvakerroksena. Hiilidioksidi sitoutui vesistöihin ja maaperään sekä ensimmäisiin eliöihin alkumeressä, ja ilmakehään vapautui happea. Noin puoli miljardia vuotta sitten hapen määrä ilmakehässä kasvoi niin suureksi, että ilmakehä yhdessä hapesta syntyneen otsonikerroksen kanssa riitti suodattamaan polttavat ultraviolettisäteet. Samaan aikaan elämä meressä oli ehtinyt kehittyä niin monimuotoiseksi ja monipuoliseksi, että maalle siirtyminen oli tullut muutenkin mahdolliseksi. Uusissa olosuhteissa syntyi yhä uusia kasvi- ja eläinlajeja, kunnes kaikkinaiset elämänmuodot täyttivät maapallon valtamerien pohjasta aina ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti, kuumimmilta päiväntasaajan aavikoilta napaseutujen hyytävään kylmyyteen. Viimeisimpien joukossa kehittyi myös ihminen.

Tätä tarinaa opetetaan nuorisolle kouluissa.

Noin se vaan tapahtui, sattumalta noin pääsi käymään. Ilman mitään tarkoitusta.
Tämä on mielikuvitusta vailla mitään näyttöä ja todistusta, eikä ainakaan tiedettä.

Panspermia teoria ehdottaa, että elämä Maapallolla saapui ulkoavaruudesta. Panspermian mukaan elämän perusrakennuspalikat, kuten bakteerit tai jopa yksittäiset solut, saattavat olla peräisin avaruudesta, joko asteroidien, komeettojen tai meteoroidien mukana. Nämä "elämän siemenet" voisivat sitten saapua Maapallolle ja aloittaa elämän kehittymisen täällä. Tämä on myös mielikuvitusta ja arvailua ilman mitään näyttöä.

Miten, jospa kuitenkin Luoja olisi tuon hoitanut? Ei mikään huono teoria sekään. Tiede pyrkii selittämään asioita, miten -kysymysten kautta. Miksi -kysymys on kuitenkin tärkeämpi. 
Siihen ei tiede kykene vastaamaan. Kristinusko voi antaa vastauksia miksi -kysymykseen.

www.kaksikirjaa.fi

Pääsiäisen sanoma on väkevä.

Jeesus, ihmisen muodon ottanut Jumala elää täydellisen ja synnittömän elämän, parantaen, lohduttaen ja opettaen ihmisiä, kärsii ihmisen osan sen kaikkein tuskaisimmassa muodossaan. Kansanjohtajat ovat huolissaan omasta asemastaan kansan silmissä ja haluavat raivata liian suositun kilpailijan pois tieltään. 

Yksi lähimmistä ystävistä ja seuraajista kavaltaa opettajansa näille rahasta. Muut seuraajat jättävät hänet peloissaan pelastaakseen oman nahkansa. 

Seuraajista se, joka oli luvannut seisoa opettajansa rinnalla loppuun asti, kieltää hänet kolmesti vielä samana yönä. Eikä myönnä edes tuntevansa tätä. 

Väärät ja ristiriitaiset todistukset johtavat kuolemantuomioon.
Se, jolla olisi ollut valta estää tuo vääryys pesee kätensä ja sälyttää vastuun tuomiosta meluavalle kansanjoukolle, jota johtajat olivat innostaneet ja antaa kaiken tapahtua. 

Ihmiseksi tullut Jumala häväistään, nöyryytetään, ruoskitaan ja Roomalaiseen tapaan naulataan ristinpuulle kitumaan hengiltä. 

Pitkäperjantain loputon synkkyys ja ihmisluonnon pimeys eivät päätä tarinaa. Pääsiäissunnuntain tyhjä hauta osoittaa ihmiskunnalle, miksi kaikki tapahtui ja kuinka hyvä sittenkin voittaa pahan ja kuinka kuoleman pistin on katkaistu.

Tästä alkaen ihmiskuntaa valaisee tieto siitä, että kuolema ei olekaan lopullinen. Vaan elämä jatkuu toisessa ulottuvuudessa. Toisille se on lohdullista, toisia se kauhistuttaa koska jokainen on lopulta vastuussa elämästään.

Evankeliumit ovat kristinuskon ydin.

Evankeliumit ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kertomukset Jeesuksen, Jumalan Pojan elämästä ja opetuksista ihmisille.

Evankeliumit ovat kristinuskon ja Raamatun perustekstit. Vanhassa testamentissa ennustetaan näistä tapahtumista ja tämän jälkeen kirjoitetut tekstit selittävät näitä asioita. Evankeliumit ovat kristinuskon ydin.

Näiden tekstien pohjalta ja ympärille ovat muodostuneet vuosisatojen saatossa kaikki ne kovinkin erilaiset opit, kirkkokunnat ja traditiot, joista kristinusko tunnetaan. Tekstit ovat myös olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.

Evankeliumeja on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Evankeliumit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan.

Suurin vaikutin kristinuskoon lienee siinä, että evankeliumit kertovat Jeesuksen voittaneen kuoleman. Hänet mestattiin tuskallisesti, ajan tavan mukaan, roomalaisten suosimalla ristiin naulitsemisella. Kolmen päivän kuluttua hän kertomuksen mukaan nousi ylös ja esittäytyi seuraajilleen. Tästä johtuu ajatus, että kuolema ei olisikaan lopullista.

Kuolema on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiset ovat yksimielisiä – me kaikki kuolemme.

On mukavampi ajatella, että koko elämä ei olisikaan tässä, vaan jatkuu ja saa ehkä toisen muodon. Lopulta sitä pieni ihminen ei asiaan juurikaan voi vaikuttaa, mutta ajatus elämästä on mukavampi kuin lopullinen kuolema. Vaikka uskontona olisi uskonnottomuus, tässä on tilaa vain uskolle ja toivolle, muuta varmaa faktaa ei ole.

Evankeliumit ovat hienoja kertomuksia ja on kaikki syyt arvostaa niitä myös osana länsimaista kulttuuriperintöä. Uskontoa ne ovat silloin, kun lukija kokee niiden olevan tosia.

Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon.

Ilman näitä elämä olisi rakkaudetonta ja valheellista, olisi itsekästä ja ylpeää, perustuisi enemmän kostolle ja katkeruudelle kuin anteeksi antamiselle, eikä oppisi mistään. Tämä onkin todellisuutta liian usein, mutta ihmiskunnalla on näissä kehittymisen varaa. Näillä määrittyy elämisen laatu.

www.kaksikirjaa.fi

Miten kaikki erimieliset voivat olla oikeassa?

Voiko tällainen ylipäätään toimia? Joku on enemmän oikeassa kuin joku toinen? Tai sitten kaikki ovat väärässä. Tällainen on tilanne kristikunnassa. Kaikki tulkitsevat Raamattua ja ovat omasta mielestään oikeassa, koska lähteenä on pyhä kirja. Uusi uskontokunta syntyy, kun joku voimakas persoona on vakuuttunut jostain uudesta tulkinnasta. Hän saa mukaansa seuraajia ja sitten tarvitaan uudelle uskontokunnalle nimi. Sen jälkeen tehdään Raamatun kehotuksen mukaan lähetystyötä ja näin jäsenmäärä vähitellen kasvaa.  

Nykyisin on World Christian Encyclopedian mukaan 34 000 kristillisenä itseään pitävää yhteisöä, joista puolet ovat käytännössä omia erillisiä kirkkojaan.

Kasteesta on erilaisia tulkintoja Matt.3:16 ”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä”. Ainoa kuvaus itse kasteesta. Muut evankelistat vain mainitsevat asian. Jeesus siis nousi vedestä. Hän ei mennyt vedellä ripoteltavaksi kuten joissakin kirkoissa on tapana. Luulisi, että Jeesuksen esimerkillä olisi merkitystä. 

Luther kuvaa kastetta kauniisti. Kun henkilö on päättänyt ryhtyä seuraamaan Jeesusta, hän tekee parannuksen syntisestä elämästään ja sen merkiksi kasteessa vanha ihminen upotetaan veteen ja uusi ihminen nousee ylös. Siinä on vahva symboliikka. Ajattelen, että kasteella on suurempikin merkitys koska Jeesus, joka oli synnitön, silti tarvitsi kasteen. Vesi on kaiken elämän edellytys muutenkin.

Vielä yksi suuri eroavaisuus on lapsikaste. Voiko henkilö vauvana päättää lähteä seuraamaan Jeesusta vai pitäisikö hänen olla sen verran vastuullisessa iässä, että ymmärtää mistä on kysymys? Tästä on kahdenlaista käytäntöä.

Esimerkkejä olisi runsaasti, mutta otetaan vielä yksi. Se on Kolmiyhteinen Jumala, joka on siis yksi Jumala, mutta esiintyy kolmena persoonana. Tämän omaksuminen on vähimmäisvaatimus tullakseen kutsutuksi kristityksi. Mielenkiintoiseksi asia käy, kun Raamattu ei mainitse Kolmiyhteistä Jumalaa lainkaan, kun taas Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon pyhä kirja Mormonin kirja mainitsee Kolmiyhteisen Jumalan. Tästä huolimatta kirkkoa ei tunnusteta kristityksi kirkoksi.  

Ehkäpä erilaiset tulkinnat, käytännöt ja traditiot eivät ole niin tärkeitä vaan henkilön oma kokemus ja yhteys Pyhään Henkeen merkitsee enemmän. 

Mitä ajattelee ateisti kristillisen uskon todellisuudesta ja mitä Isä Jumala?

www.kaksikirjaa.fi

Jolla on korvat kuulla...

Matteus sanoi: Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

Markus kertoo: Ja hän sanoi: ”Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon”.

Luukas sanoo: Katsokaa siis miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.

Johannes on perusteellisempi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Autuaat ovat teidän silmänne... Jotain kertakaikkisen ihmeellistä he kaikki, Jeesuksen seuraajat olivat todistaneet. Jolla on korvat kuulla se kuulkoon vastaa kysymykseen kenelle Jeesuksen sanoma oli tarkoitettu – kaikille, joilla on korvat kuulla. Eikä ole ihan sama, miten kuulee. Jos sanoma ei tartu, ei saavuta sielua eikä ymmärrystä niin häneltä katoaa se viimeinenkin ymmärrys mikä ehkä oli ollut. Totisesti minä sanon teille... joka uskoo Häneen... on siirtynyt kuolemasta elämään eikä joudu tuomittavaksi.

Meillä on neljä todistajaa Jeesuksen elämästä. He kertoivat omasta näkökulmastaan paljon samoja asioita mutta myös sellaista mitä ei muilla ollut. Joten kun he yhdessä kertovat niin saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus Jeesuksen elämästä. Varmasti tämä on vain pieni ripe kokonaisuudesta. Sanoohan Johannes vielä lopuksi: On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. Näin varmaa olisikin.

Tämä on ote Jeesus Nasaretilaisen elämäkerrasta.

www.kaksikirjaa.fi

Mikä on kristityn kuluttajansuoja?

Kristinusko on vähitellen antamassa tilaa sekularismille. Luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenee vuosittain n. 60 000 hengellä ja on nykyisi 66 % Suomen väestöstä. Koko 1900 luvun kirkon jäsenmäärä on
ollut 90 %.

Eivätkö ihmiset enää usko Jumalaan vai mistä on kysymys? Epävarmuutta varmaan herättää se, että Suomessakin on varsinaisten kirkkojen (12) lisäksi erilaisia ryhmiä, joilla kaikilla on oma teologia. Kaikkien uskoa perustellaan Raamatulla.

Sitä sitten tulkitaan ja saadaan aikaan eri versioita, jotka tuntuvat paremmilta kuin toisten näkemykset. Siinä ihminen helposti eksyy, kun alkaa ajatella mikä kirkoista olisi oikea.

Vai ovatko peräti kaikki väärässä? Vai, onko se nyt ihan sama, millainen kirkon oppi on?

En voisi uskoa Jumalaan, jonka mielestä opetukset olisivat mitä tahansa. Tässä on pähkinää purtavaksi. Tuohon kysymykseen voi hakea vastausta kirjani Omistettu Totuudenetsijälle avulla. Siinä kirkkojen virallisille tahoille esitettiin 35 kysymystä – tavallisia ihmisen kysymyksiä. Kirkoilla on puheenvuoro.

Kysymys on kristityn kuluttajansuojasta
ja siksi tärkeä.

Mitä sitten merkitsee kun ihmiset vähitellen menettävät uskonsa?

Uskon heikentyminen kirkkoon ja Jumalaan merkitsee myös moraalin heikentymistä. Tällä on seurauksensa. Ajattelen paljolti luterilaisen kirkon ansioksi, kun Suomi on valittu seitsemättä kertaa maailman onnellisimmaksi kansaksi. Kirkko on tolkuttanut suomalaisiin päihin evankeliumia useita satoja vuosia. Se on jättänyt jälkensä geeniperimään. Olen tätä mieltä vaikka en itse kuulu kirkkoon.

www.kaksikirjaa.fi