Kaikki ajattelevat ihmiset ovat uskovaisia

 

Jokainen joskus kysyy perimmäisiä kysymyksiä: Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Onko tämä kaikki sattumaa vai onko taustalla jokin suurempi suunnitelma? Onko Jumala olemassa? Tiedän, että kuolen, mitä silloin tapahtuu? Onko kuoleman jälkeen elämää? Millaista kuoleman jälkeinen elämä on, jos on? Oliko kaikki vain tässä, eikö muuta ole?

Kukaan ei voi välttää vanhenemista ja lopulta kuolemaa. Tästä ihmiset ovat samaa mieltä. Yhtäältä on lohdullista kuolla ja aikanaan päästä pois maailman vaivoista. Toisaalta taas tuntematon pelottaa. Olenko elänyt hyvän elämän, että voin kuolla rauhassa? Saanko rangaistuksen eletystä elämästäni? Millaisen muiston jätän itsestäni? Olenko vastuussa siitä mitä omaisuuteni saa aikaan maailmassa? Omaisuudella ei olekaan minulle niin suurta merkitystä – en saa mitään mukaani.

Toisia puhuttelee tieteellinen selitysmalli

Luonnontieteilijän mielestä ensimmäisen elävän olennon nimi on Eeva, hän on kaikkien elävien äiti, molekyyliketju, yksinkertaistettu versio nykyisestä RNA:sta. Tässä Eevalla tarkoitetaan molekyylirypästä, joka alkoi kopioida itseään. Kopiointi sai lopulta valtavat mittasuhteet ja tästä elämän muodot saivat alkunsa.

Tämä ajatusmalli on sen verran hyvä, että kannattaa yrittää todistaa se käytännössä oikeaksi. Tieteilijä (Nobel-palkittu) pyrkii saamaan aikaan keinotekoista elämää. Hän liottaa RNA:n rakenneosia koeputkessa siinä toivossa, että ne liittyisivät monimutkaisemmiksi ketjuiksi, joista lopulta syntyisi jonkinlainen elävä olento. Aina kannattaa yrittää mutta tieteen saavutukset eivät vain ole niin pitkällä, että voitaisi tietää miten ja miksi elämä on syntynyt.

Sattumalta syntyminen merkitsee, että sinä, minä ja vaikka koivun lehti olemme samaa alkuperää ja sukua. Meidän tarkoituksemmekin on sama maailmankaikkeudessa: syntyä sattumalta, lepattaa hetki ja kuolla. Eikä kuoleman jälkeen ole mitään. Tässäkin lohduttomassa ajatusmallissa on kysymys uskosta ja ajatusta pidemmälle vietynä uskonnosta. Ainakaan tuonpuoleisesta elämästä tai sen puuttumisesta ei ole tieteelle kelpaavaa faktaa olemassa.

www.kaksikirjaa.fi

Maailman merkittävin elämäkerta

Alkulause maailman merkittävimpään elämäkertaan:

”Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silminne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.” (Luuk. 1:1-4)

Kirjoittajina ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Yhdessä he kertovat Jeesuksen, Jumalan Pojan elämästä, kuolemasta ja opetuksista ihmisille. Se on Jeesuksen Kristuksen elämäkerta.

Nämä kertomukset ovat kristinuskon ja Raamatun perustekstit. Vanhassa testamentissa ennustetaan näistä tapahtumista ja tämän jälkeen kirjoitetut tekstit selittävät näitä asioita. Tässä on kristinuskon ydin.

Näiden tekstien pohjalta ja ympärille ovat muodostuneet vuosisatojen saatossa kaikki ne kovinkin erilaiset opit, kirkkokunnat ja traditiot, joista kristinusko tunnetaan. Tekstit ovat myös olennainen osa länsimaista kulttuuriperintöä.

Heidän kertomuksiaan on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Tekstit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan.

www.kaksikirjaa.fi

Universumin alkuperä ja syntymä ovat arvoituksia

Pyydän tuohon väitteeseen mielipiteitä kahdelta tiedemieheltä.

Dan Hooper: ”Viimeisen vuosisadan aikana olemme oppineet hyvin paljon maailmankaikkeudesta ja sen historiasta. Joka vuosi opimme siitä lisää. Silti minusta on oikein sanoa, että universumin alkuperä ja syntymä ovat edelleen lähes täydellisiä arvoituksia.” 

Tämä on hyvä lause tähän alkuun. Ihmiset ilmoittavat uskovansa tieteeseen ja heillä on tieteellinen maailmankuva. Ajattelevat, että tiede olisi pystynyt selvittämään maailman alkuperän. Niin ei ole. Uskotaan alkuräjähdykseen. Siis uskotaan, ei tiedetä.

Dan Hooper vielä: ”Aristoteles totesi, että kosmoksen liikkumiseen tarvitaan ’kaiken liikkeen alkusyy’. Teologit ovat puolestaan pitkään argumentoineet, että maailmankaikkeuden olemassaolon voi selittää vain Jumalan luomistyöllä. Nämä selitykset ovat kuitenkin viimekädessä yhtä tyhjää puhetta kuin vetoaminen kvantti-ilmiöihin, eivät ne auta meitä pääsemään lähemmäs vastausta. Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ’koska’.” 

Kristinuskon puolelta voisi löytää vastauksen kysymykseen miksi. Saadaksemme tähän selityksen, täytyy mennä edeltävään aikaan, ennen valon syttymistä, jo ennen kuin me ihmiset synnyimme, elimme Jumalan, henkemme Isän luona siinä taivaassa, jonne kristityllä on kaipuu maallisen elämän jälkeen. Olemme siis kaikki ihmiset sisaria ja veljiä. Jumalalle kaikki sielut ovat arvokkaita. Koska Isä rakastaa meitä lapsiaan Hän haluaa antaa meille ikuisen elämän lahjan. Tämän edellytyksenä on, että lähdemme Hänen luotaan, ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen matkan. Sitä ennen tarvitaan tapahtumapaikka - maailma. Paikka, jossa voimme saada fyysisen ruumiimme. Tämä ei ole mikään tyhjentävä selvitys mutta vastauksena kysymykseen ”miksi” tämä antaa mielestäni luontevan selityksen.

Kirjassaan Ensimmäinen sekunti Kari Enqvist sanoo: ”Inflaation parissa puuhastelu
oli innostavaa mutta samalla kepeää älyllistä leikkiä, ja on melkein pelottavaa, että nyt se on vakavaa ja totta. Tämä muutos ei tapahtunut sulavasti eikä helposti vaan vaati suunnattomia ponnisteluja. Siksi voitaneen antaa anteeksi, jos suhtaudun hymähdellen latteisiin sofismeihin, joita tietämättömyyden tohveleihin sonnustautuneet nojatuoliajattelijat joskus puttaavat kohti kosmologiaa tai dogmaattisuuden sumentamiin uskonnollisiin huudahduksiin, joissa alkuräjähdys kielletään vain sillä perusteella, että joku Paavali kuuleman mukaan sanoi sitä taikka tätä.”

Olen varmasti Kari Enqvistin mielestä tietämättömyyden tohveleihin sonnustautunut nojatuoliajattelija. Myönnän olevani. Haluan silti sanoa, että arvostan suuresti sitä tieteellistä työtä mitä kosmologit tekevät selvittääkseen miten maailma teknisesti syntyi ja miten kaikki tapahtui.

Ihmiseen on rakennettu uteliaisuus ja pyrkimys selvittää yleensä kaikki asiat mitä ei tunneta. Sitähän tiede on, loputonta etsimistä ja tutkimista. Mielestäni tiedettä ja uskontoa ei pidä rinnastaa, vaikka historiasta löytyy muitakin esimerkkejä. Tiede kuuluu tähän fyysiseen maailmaan. Naturalistit sanovat, että Jumalaa ei voi olla, ellei Jumalaa voida osoittaa kappaleeksi. Tiede ei sovellu uskonnon alueelle.

Kari Enqvist: ”Nanosekunnit ovat aioneja inflaation tapahtuma-aikaan verrattuna, eikä sillä historiantiellä ole osviittana kuin teoreettinen spekulaatio ja epäsuorat havainnot. Edessämme aukeaa kartoittamaton maa. Voimme vain arvailla, mikä inflaation täsmällisesti ottaen aiheutti. Inflaatio- teoriaa ei oikeastaan ole olemassakaan. On vain malleja.” 

Hyvänä esimerkkinä siitä, ettei tiede välttämättä tiedä, on tämä tiedemiehen lause.

www.kaksikirjaa.fi

Monet kääntyvät kysymyksineen uskonnon puoleen.

 Uskontoja on maailmaan kehittynyt runsaasti ja jokaisella on oma selitysmallinsa. Kaikkien uskontojen taustalla on kysymys ihmisen tietoisuudesta, että me kaikki kuolemme ja myös toivo kuoleman voittamisesta ja pelastumisesta ikuiseen elämään.

Kristillisiäkin uskon tulkintoja on kymmeniä tuhansia erilaisia. Yhteistä niille on, että ensimmäisen elävän ihmisen nimi on Aadam, jonka Jumala on luonut kuvakseen ja kaltaisekseen. Kaikki opit, selitykset ja tulkinnat on johdettu samasta kirjasta, Raamatusta.

Poikkeuksena muista kristillisistä suuntauksista ja kirkoista on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Heillä on Raamatun lisäksi muita pyhiä kirjoituksia kuten Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi.

Yhteistä näille suuntauksille on, että nyt on löytynyt se oikea ja puhdas oppi, joka vie turvallisesti taivaan portille. Kun ihmiset alkavat tulkita Jumalan sanaa ja tarkoituksia oman harkintansa mukaan, tuloksena on monia vaihtoehtoja kuten on havaittu. Raamattu sanoo aiheesta:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen isän tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja’. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryyden tekijät!” (Matt.7:21,22).
Voisi ajatella Jeesuksen sanoneen: ”Te ette tunne minua”. Koska kyllä kai Jeesus, joka on Jumala, tuntee meidät.

Tieteellinen selitysmalli ylenkatsoo ajatusta, että luominen olisi ihmisen alkuperä. Tieteellä ei kuitenkaan ole tarjota vastaukseksi muuta kuin oletuksia. Oletetaan (pidetään jopa varmana), että ihminen polveutuisi lähinnä apinasta. Paleontologit tekevät merkittävää ja mielenkiintoista työtä kun he etsivät ja löytävät muinaisia luun kappaleita ja muodostavat niistä ihmisen edeltäjiä eri aikakausilta. Mielenkiintoista sinänsä, mutta luomiskertomusta parempana pitävä voi ajatella evoluution olevan osa Jumalan teknistä suoritusta ja että sopivassa kehitysvaiheessa Jumala on tuonut ihmisen maan päälle. Tätä ajatusmallia tukee se, että ainoastaan ihmisellä on omatunto ja kyky tehdä valintoja toisin kuin eläimillä, jotka toteuttavat vaistojaan.

www.kaksikirjaa.fi

Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.

Raamatun luomiskertomus kuvaa maailman alkua näin "Jumala sanoi: 'Tulkoon valo!' Ja valo tuli" (1.Moos.1:3). Dan Hooper kuvaa asiaa kirjassaan Kaiken alku kertomalla: ”Kun katsomme tarpeeksi kauas menneisyyteen, näemme ajan, jolloin universumimme ei ollut alussa täynnä ainetta vaan valoa”. 

Raamattu tosin sanoo, että ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” (1.Moos.1:2) Raamatun kirjoittaja kertoo asian ihmisten ymmärryksen mukaan.

Mielenkiintoinen ajatus kuitenkin, että tiede tietää kertoa, että kaikki maailmankaikkeudessa oli ensin valoa ennen inflaation alkua. Kari Enqvist sanoo, että ”Voimme vain arvailla, mikä inflaation täsmälleen ottaen aiheutti”. Kaiken universumissa näkyvän rakenteen alkusyy on inflaatio.

Hauskaa ja mielenkiintoista tässä on luomiskertomuksen ja tieteellisen selityksen samankaltaisuus.

Kari Enqvist sanoo: ”On tosiseikka, että luonnonvakioiden arvojen muuttaminen tekisi maailmasta tyystin erilaisen. Neutroni on 0,1 prosenttia protonia painavampi, mutta jos se olisi protonia 0,1 prosenttia kevyempi, universumissa ei olisi tähtiä eikä stabiileja atomeja – eikä lainkaan elämää."

Vaikuttaa siltä, että neutronin massa on hienosäädetty ihmistä varten, sillä eikö se voisi olla melkein millainen tahansa? Saman lajisia esimerkkejä on muitakin: maailmankaikkeuden massan ja energian yhteenlaskettu määrä on äärimmäisen lähellä ns. kriittistä tiheyttä; pienikin poikkeama antaisi lopputulemaksi kosmoksen, joka olisi romahtanut kasaan tai sitten laajentunut niin hitaasti, ettei galakseja olisi muodostunut lainkaan.”  

Tiedemiehet suosivat sattumaa selitykseksi maailmankaikkeuden, maailman ja elämän syntymiselle. Minun mielestäni nuo hyvin tarkat luonnonvakioiden säädöt viittaavat paremmin siihen, että on tarvittu ulkopuolista ohjausta, suunnitelmaa ja Luomista.

Dan Hooper sanoo osuvasti: Huolimatta siitä odotammeko Jumalan vai kvanttimekaniikan lakien tarjoavan vastauksen, emme pääse eroon miksi -kysymyksistä. Perustelemattoman tosiasian voi yrittää työntää mahdollisimman pitkälle, mutta lopulta miksi -kysymysten sarjaan pitää antaa vastaus, joka on enemmän kuin pelkkä ’koska’.”

Tiede ei pysty vastaamaan miksi -kysymykseen. Ainoastaan kristinuskolla on siihen vastauksia.

www.kaksikirjaa.fi

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan

Evankeliumeja on pidetty jopa ristiriitaisina keskenään, mutta jos neljää henkilöä pyydettäisi kertomaan mistä tahansa tapahtuneista asioista oma versionsa muutaman kymmenen vuoden kuluttua, niin kertojat painottaisivat eri tavalla asioita, eikä kukaan muistaisi kaikkea samalla tavalla. Evankeliumit ovat kuitenkin hämmästyttävän yhdenmukaisia.

Jeesuksen opetukset luovat länsimaisen kulttuurin moraalisen pohjan ja taustan. Ei sillä, että niitä olisi aina noudatettu, mutta niihin vertaamalla voi tarkistaa yksilön ja yhteiskunnan henkisen tilan. Suurin vaikutin kristinuskoon lienee siinä, että evankeliumit kertovat Jeesuksen voittaneen kuoleman. Hänet mestattiin tuskallisesti, ajan tavan mukaan, roomalaisten suosimalla ristiin naulitsemisella. Kolmen päivän kuluttua hän kertomuksen mukaan nousi ylös ja esittäytyi seuraajilleen. Tästä johtuu ajatus, että kuolema ei olisikaan lopullista. Kuolema on yksi niitä harvoja asioita, joista ihmiset ovat yksimielisiä – me kaikki kuolemme.

On mukavampi ajatella, että koko elämä ei olisikaan tässä, vaan jatkuu ja saa ehkä toisen muodon. Lopulta sitä pieni ihminen ei asiaan juurikaan voi vaikuttaa, mutta ajatus elämästä on mukavampi kuin lopullinen kuolema. Vaikka uskontona olisi uskonnottomuus, tässä on tilaa vain uskolle ja toivolle, muuta varmaa faktaa ei ole.

Evankeliumit ovat hienoja kertomuksia ja on kaikki syyt arvostaa niitä myös osana länsimaista kulttuuriperintöä. Uskontoa ne ovat silloin, kun lukija kokee niiden olevan tosia.
Ymmärtävä ihminen ei kyseenalaista evankeliumin perusoppia, joka kehottaa lähimmäisen rakkauteen, totuudellisuuteen, epäitsekkyyteen, nöyryyteen, anteeksi antamiseen ja parannuksen tekoon. Ilman näitä elämä olisi rakkaudetonta ja valheellista, olisi itsekästä ja ylpeää, perustuisi enemmän kostolle ja katkeruudelle kuin anteeksi antamiselle, eikä oppisi mistään. Tämä onkin todellisuutta liian usein, mutta ihmiskunnalla on näissä vielä kehittymisen varaa. Näillä määrittyy elämisen laatu.

www.kaksikirjaa.fi