Tänä vuonna on kulunut 1700 vuotta siitä kun Rooman keisari Konstantinus määräsi Nikean kirkolliskokouksen kokoon kutsuttavaksi.
Tätä edeltävänä aika 300 vuotta kristillinen kirkko oli elänyt vaikeita aikoja Rooman vainojen vuoksi mutta myös oman opillisen hajaantumisen vuoksi. Oli monia kilpailevia uskonsuuntia esim. Gnostilaisuus, Pelagiolaisuutta, Sibellius, Areiolaisuus, Augustinus, joilla kaikilla oli oma käsityksensä Jumalan olemuksesta.
Keisari oli ottanut kristikunnan mahtavaan suojelukseensa. Hän oli järjestyksen mies eikä suvainnut keskenään riiteleviä kirkonmiehiä. Kutsuttiin siis koolle kirkolliskokous, jonka oli määrä selvittää mihin kristinuskossa uskottiin. Osallistujia oli 250 – 318 piispaa riippuen lähteestä. Ajattelen mielessäni, että keisari määräsi vartiot oville ja ilmoitti, että pääsette ulos sitten kun yksimielisyys on saavutettu.
Saatiin aikaan uskontunnustus, jossa ei kuitenkaan mainita kolmiyhteistä Jumalaa.
Professori Miikka Ruokanen muistuttaa Seurakuntalainen blokissaan että, "Nikean uskontunnustus on ainut kaikkien kirkkojen hyväksymä uskontunnustus. Siksi se on koko kristikunnan tärkein opillinen uskon ilmaus". Kolmiyhteinen -käsite on kuitenkin kehitelty sitten paljon myöhemmin. Raamatussa sitä ei edes mainita.
Kolminaisuusoppia pidetään kristityn vähimmäisvaatimuksena. Kristityn nimi on koitettu omia ja rajata niin, että jos ei tätä kolmiyhteyttä tunnusta niin on sitten vain kristillisperäinen. Tähän ryhmään on sijoitettu Ykseyshelluntailaiset, Jehovantodistajat ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet (mormonit).
Mielenkiintoiseksi tämä käy kun ajattelee, että maailmalta löytyy erilaisia kristillisiä kirkkoja tai yhteisöjä yli 30 000 erilaista (World Cristian Encyclopedia).
On jämähdetty tuohon Jumalien olemuksen arviointiin 1700 vuodeksi ja pidetään sitä tärkeimpänä asiana kristinuskossa. Ikään kuin ihmisillä olisi mitään edellytyksiä tuollaisen asian arviointiin ei vuonna 325 eikä nyt myöhemmin 2025.
Varsinainen kristikiunnan pöljäily on ns. filiogue -kiista. Lännen kirkot ovat sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta. Ortodoksikirkoissa ei tätä hyväksytä vaan ollaan sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee vain Isästä. Kummallakaan taholla ei ole minkäänlaista kompetenssia olla tällaisesta asiasta mitään mieltä.
Professori Philip Cary yrittää esittää asian yksinkertaisesti: Isä on Jumala. Poika on Jumala. Pyhä Henki on Jumala. Isä ei ole Poika. Poika ei ole Pyhä Henki. Pyhä Henki ei ole Isä. = On vain yksi Jumala.
Voisi tämän määritellä niinkin, että Isä on Jumala ja Isällä on Poika, joka on tietysti myös Jumala. Pyhä Henki on Pyhä Henki. Heitä ei pidä sotkea ja niputtaa väkisin yhdeksi. He muodostavat yhdessä Jumaluuden, jossa heillä on kaikilla oma tehtävänsä ja roolinsa Isän suuressa suunnitelmassa.
Tuollainen sekoilu Jumalien olemuksesta on omiaan lisäämään sekularistista ajattelua ihmisten keskuudessa ja kristikunnan vähittäistä alasajoa.
Tärkeämpää kuin tuo vuosisatainen viisastelu jumalien olemuksesta on kai kuitenkin Jeesuksen opetukset meille ihmisille.
